Vihdoin tuntui, että kakki alkoi olla kohdallaan avajaisia varten; paikat putsattuina , tarjoilut valmiina ( josta suuri kiitos ainolle ) ja tietenkin taideteokset hyvin näytillä, unohtamatta viime tipassa tuotua kokoelmaa.
Ihanaa oli vielä se, että avajaisia edeltävänä yönä meillä nukuttiin suhtkoht hyvin. Mutta sitten alkoi tapahtua. Aikaisin aamuyöllä mökin nurkalta kuului kummaa kolinaa, mikä vähän hätkähytti. Kuulosti kuin linnut olisivat hypelleet savupiipun pellin päällä tai orava olisi juossut tikapuita pitkin. Näin toisinaan tapahtuu. Karmea totuus valkeni samalla , kun kävin aamupissillä. Mikä ihme täällä on luistellut meidän mäennyppyläistä, vastikään leikattua nurmikkoamme pitkin?
Naapurin hieholehmien sorkanjälkiä näkyi sitten siellä täällä, mökin nurkalta, tasaisella nurmikentällä on pietty oikein tanssit ja ikävintä minun kannaltani oli se että kasvimaallani oli talsittu ristiin rastiin sorkat syvälle multaan painuneina. Nut pihakeinusta katsoen sipulimaa on on kuin "Jörö Jukan tukka". Viime viikolla sipulinvarret kohottautuivat elinvoimaisina taivasta kohden.Surkeaa katseltavaa, osa taimista oli itse esikasvatettuja.Kyllä pännii ja ennen avajaisia tapahtuu tällaista. Mikäköhän se syy on, ettei elikoitaan pystytä pitämään aitauksissaan? Minä en ainakaan usko, että karkulaiset olisivat aina pelästyneet jotain. Liekköhän aidoissa parantamisen varaa? Onko laidunmaalla tarpeeksi ruokaa?
En ole maatalosta kotoisin, mutta saanut nähdä, oppia ja kuulla paljon asioita maatalon elämästä muualtapäin Suomea. Ei ollut eka kerta, kun kutsumattomia vieraita kävi.
Mutta tärkein sunnuntaina oli onnistuneet Kesäkiasman avajaiset. Vieraita kävi Fiskarssin naapurista asti, Hyvinkäältä , paikallisia taiteenystäviä ja ihan vierasvieraitakin.
Tuulan haitarimusiikki lisäsi tunnelmaa kesäpäivään Koiviston torpan pihamaalla.
Kesäkiasma on nyt kolmannen kerran ja nyt se on monipuolisin näyttely. Anni Leolla on suurikokoisia akryyli/öljymaalauksia ja grafikkaa. Iida Immosella on kokoelma Musiikkitaloja , mitkä ovat olleet esillä Helsingin Musiikkitalossakin. Ei monstereita, ei pahoja unia on Tuija Laineen hauska puumateriaalista tehty suurikokoinen teos. Nestori Hellgrenin Faunasta ja Florasta löytyy ensin pieni kettu ja sen jälkeen paljon muutakin.
Kamarin puolella Keiju jätti tamineensa saunomaan lähtiessään. Seinillä on näyttelyn nuorimman Miia Rahkosen 11v. ja mumminsa Anneli Rahkosen öljymaalauksia.
Esillä on myös Hiihto- Niilon jäämistö, kokoelma muistoja, jonka omistaa entinen lammilainen Kimmo Kouru.
Paljon muutakin katseltavaa ja lapsille mieleenpainuvia asioita.
Kaksi seuraavaa viikkoa näyttely on päivittäin klo 12-18. Tule, näe ja koe kaikkea hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti