Kesäkiasman oma haamutyttö

Tänään pyhäinpäivän aattona leijaili Kesäkiasman haamutyttö tuvan kaivonpuoleiseen ikkunaan.  Siinä se saakin asustaa pimeän kylmän ajan seuraillen punatulkkuparvea ruokailemassa syreenipensaassa. Punatulkut ovat ilahduttavasti lisääntyneet. Syksyllä niiden näkeminen enteilee aina talven lähenemistä, ainakin siltä tuntuu.

Syksy Kesäkiasman torpalla ja meiän iskän tokaisu

Aamu valkenee klo 7.30 ja taivaanranta heloittaa enteillen jälleen kaunista aurinkoista syyspäivää. Puiden silhuetit hahmottuvat sinertävää taivasta vasten. Valkoinen aamuhärmä maassa ja kattojen päällä kertoo menneestä kylmästä yöstä. Tumman virran lampi on saanut jääriitepeitteen jo useampi yö sitten. Syksy on antanut vyöryä esille parhaimmat ja kauneimmat puolensa. Lehtipuiden syysväri on ollut tänä vuonna erityisen  kaunis  maanläheisine väreineen. Vähitellen kylmän ajan eläimet valtaavat pihapiirin ja lähiympäristön; oravat, talitiaiset, punatulkut, rusakot ja  tietenkin hiirulaiset ja syksyiset isot "mökkikärpäset", jotka pörräilevät sisällä illan hämärtyessä valojen syttyessä.

Illansuussa sauna lämpiää ja Helin muotoilema saunatonttu kiukaalla saa löylyannoksensa. Sitäköhän se saunakeiju viime kesänä niin ahkerasti kävi tapaamassa? "Talonvaltaajat" jatkavat ikuista matkaansa mökin nurkalla pääsemättä tavoitteeseensa.

Alaniityllä jököttää 40- vuotiskiveni. Sille ilmestyi päivystämään "ukkometso". Sellaisena ainakin minä näen sen.

Jokunen aika sitten meiän iskä tokaisi, " että näyttely se vaan aina jatkuu ". Mitäköhän lie sillä tarkoittanut? Kammarin oven pielessä on vieläkin Ainon käsialalla kirjoitettu kyltti näyttelyn jatkumisesta kammarin puolella. Se siitä.

Hyvää syksyn jatkoa.

Päättäjäisistä pari päivää

Tänään pakattiin hellävaroen teoksia ja ne lähtivät kotimatkalle. Mökissä pikkuhiljaa on taas tyhjää pöytä- ja seinäpintaa, mikä  pian täyttyy torpan tavallisella tavaralla.

Sunnuntain päättäreissä Aino paistoi muurinpohjalettuja kuutisen tuntia. Niitä syötiin mansikoiden ja kermavaahdon kera.

Eilen retkeilimme, Aino ja minä, Raumalla, pitsiviikon tunnelmissa. Tutustuimme myös Rauman taidemuseossa Minkkisen näyttelyyn.

Nyt pikkuhiljaa karistellaan oman näyttelyn tomut sormenpäistä ja totutellaan arkijärjestykseen. Mietitään ja unelmoidaan tulevasta. Kiitetään kaikkia Kesäkiasman onnistumisesta, niin näytteilleasettajia kuin kävijöitäkin.

Ps. Jos et tänä kesänä käynyt näyttelyssä, siitä muutamia kuvia edellisessä tekstissä.

Päättäjäiset ja lettuja (vaikka sataisikin)

Huomenna ehdit vielä tulla katsomaan tarkemmin näyttelyä ja syömään lettuja.

Sataa, sataa, sataa....

Kohta on kolmas ja viimeinen näyttelyviikko lopuillaan. Tänään iltapäivällä alkoi rankasti sataa vettä.  Haarapääskypariskunta kyyhötteli saunan kuistin orren päällä ja poikasten suut ammottivat avoinna pesän reunan yli. Sade laantui ja vanhemmat ruokkivat taas kiireellä jälkikasvuaan. Pesästä kuuluva sirkutus on aikamoista. Pihamaalla kasvavassa haapapuun isossa pöntössä asustaa tervapääskyjä. Sitä en tiedä montako, sillä niiden vauhti on  päätä huimaavaa. Pääskyjen lentorata kulkee ulkopöytämme yläpuolelta. Taitavina lentäjinä tervapääskyt eivät törmäile. Tosin joskus niiden sujahdusta pelästyy. Muutama päivä sitten  pikkuvarpuset jättivät kotipönttönsä ja muissakin linnunpöntöissä on melko hiljaista. Mustarastas näkyy käyskentelevän hiljakseen jossain päin pihamaata etsien ruokaa. Varisperhe lentää iltaisin ison koivun ylimmille hennoille oksille nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä. Sammakoiden isot nuijapäät uiskentelevat puron suvantopaikoilla. Joskus pikkujänöt hyppelehtivät portaiden edestä piiloihinsa. Tällaista käyskentelyä  on täällä Kesäkiasman pihaympäristössä.

Näyttelyvieraita on mukavasti käynyt. Ilahduttavaa, että nuoret ensikertalaiset ovat löytäneet paikan.

Pari päivää sitten sain ehdotuksen, että päättäjäisissä19.7.  paistettaisiin lettuja kahvin lisukkeeksi. Joten Koiviston torpan lettumestari Aino saapuu paistamaan muurinpohjalettuja ensi sunanuntain päättäjäistilaisuuteen ( minä apurina ).

Onkohan tästä koko hommasta tulossa perinne,sillä moni kävijä täältä lähtiessään huikkaa, että ensi vuonna tavataan.

"Omenapuulapsi"

Tänään muistin kaiken ihanan taiteen keskellä kurkistaa mitä uudelle omenapuun taimelle kuuluu. Terhakalta ja elinvoimaiselta se näytti. Uusi omenapuu sai kesäkuussa hyvän ja suojaisan kasvuympäristön vanhan arvokkaan omenapuun suojassa torpan alaniityllä. Kerrotaan nyt kaikille, että pikkuomenapuu kulkeutui meille kiitoksena , kun meiän iskä viime talven perjantait  kävelytti Lammin iloisia patikkakerholaisia. Nyt odottelen satoa, josta saisi omenapiirakan päällisen nokipannukahveille. Syksyllä on tarkoitus omenapuun alle istuttaa myyriä karkoittavia narsisseja .

Taas satoi rankkoja vesikuuroja. Ei se haittaa, sillä ilokseni tupa oli täynnä taiteen ystäviä.  Mukavalta tuntuu, kun näyttelyn ovat  löytäeet  kävijät, jotka eivät ole aikaisempina kesinä käyneet. Jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä, ovat kaikki tervetulleita vaikka useammankin kerran. Vielä on aikaa koko ensi viikko,eli sunnuntaina 19.7  klo 18  laitetaan " pillit pussiin".

Ulkolaisia vieraita Kesäkiasmassa

Tänään näyttelyyn ja torpan pihapiiriin oli tutustumassa Kosovosta kotoisin oleva pariskunta ja heidän tyttärensä.  Heitä kosketti erityisesti  Anni Leon kookas maalaus Hiiriä syöttävästä tytöstä. Heitä kiinnosti myös torpan sisustus , kuten puuhella ja vanha leivinuuni. Sellaisessa uunissa heillä paistettiin pitsat. Lattiamattoja, joita meilläkin on, heidän mummonsa kutoo kotipuolessa kangaspuilla. Kahvittelut sujuivat tänään mainiosti huolimatta sadekuuroista päivänvarjon alla.

Meiän iskän kommentti

Meiän iskä tokaisi tänään; "ei sitä tiedä miten paljon mieskatsojia alkaa käydä näyttelyssä, kun kylpytakissa sitä esittelet." Sunnuntai-iltanahan kävi näin, mutta huom. naisvieraan kanssa, joka oli menossa saunomaan ja Kesäkiasman kyltin kohdalla halusi nähdä näyttelyn. ( Minä olin jo silloin käynyt saunassa.) Taisi siinä tunti vierähtää vieraan kanssa. Yöt ovat vielä valoisia, joten hänkin varmaa ehti  rentoutua saunansa lämmössä. Kertoi ajavansa vielä sen jälkeen kotiin Tervakoskelle.
Tänään leivoin karpalokakkua. Onnekkaat saavat sitä kahvitarjoilussa, niin kauan kun sitä piisaa. Kakku,missä on joulun mausteita ( kanelia, inkivääriä,neilikkaa....,en kerro kaikkea ) sopii mielestäni harmaan vanhan torpan kahvitarjoiluun. Kauan aikaa sitten tämän torpan muori on leiponut pikkupullia hevosmiehille. Hevosilla tukkejaan ajaneet miehet  ovat kulkeneet mökin ohitse ja juottaneet hevosiaan mökin kaivolla. Itse joskus ajattelen, että me omalla tavallamme jatkamme torpan perinnettä.

Saunakeijun vapaapäivä

Tänään kävi näyttelyn nuorin taiteilija MiiaRahkonen 8v.perheensä kanssa tutustumassa Kesäkiasmaan. Kun keiju oli saunassa, liihotteli Miia keijun mekossa ja siivet selässä pihamaalla ( luvalla ). Puku näytti olevan kummallekin passeli. Näyttelyovien suljettua lämmittelin kotisaunan lauteilla ja tunsin herkän hengityksen ja vanamoisen keijuntuoksun vierelläni. Onkohan Idan Musiikkitalojen pauhu päivisin liian voimakasta keijun pienille korvaonteloille. Keijuhan saunoo aina päivisin. Ja yöllä tapahtuu kummia. Ei monstereita, ei pahoja unia ( Tuijan teos tuvan pöydällä) kattopuutarha oli kitketty rikkaruohoista.  Sen täytyy olla keijun työtä.
Tänään oli raju jalkkismatsi nurmikentällä ja nuorin kävijä, 2v.veteli perässään Antin vanhaa kuormuria. Vanha kunnon Plasto-auto kestää vuosikymmeniä.
Nyt pitäisi onkia, mistä se Leo tulikaan Annin perään.
Tuli tunnin tauko kirjoittamiseen,sillä aukioloajan ulkopuolella tuli innokas kävijä.Hänelle esittelin näyttelyä kylpytakkiin pukeutuneena.

Aattoyön vieraat ja avajaisjuhlan huumaa

Vihdoin tuntui, että kakki alkoi olla kohdallaan avajaisia varten; paikat putsattuina , tarjoilut valmiina ( josta suuri kiitos ainolle ) ja tietenkin taideteokset hyvin näytillä, unohtamatta viime tipassa tuotua kokoelmaa.
Ihanaa oli vielä se, että avajaisia edeltävänä yönä meillä nukuttiin suhtkoht hyvin.  Mutta sitten alkoi tapahtua. Aikaisin aamuyöllä  mökin nurkalta kuului kummaa kolinaa, mikä vähän hätkähytti. Kuulosti kuin linnut olisivat hypelleet savupiipun pellin päällä tai orava olisi juossut tikapuita pitkin. Näin toisinaan tapahtuu. Karmea totuus valkeni samalla , kun kävin aamupissillä. Mikä ihme täällä on luistellut meidän mäennyppyläistä, vastikään leikattua nurmikkoamme pitkin?
Naapurin hieholehmien sorkanjälkiä näkyi sitten siellä täällä, mökin nurkalta, tasaisella nurmikentällä on pietty oikein tanssit ja ikävintä minun kannaltani oli se että kasvimaallani oli talsittu ristiin rastiin sorkat syvälle multaan painuneina. Nut pihakeinusta katsoen sipulimaa on on kuin "Jörö Jukan tukka". Viime viikolla sipulinvarret kohottautuivat elinvoimaisina taivasta kohden.Surkeaa katseltavaa, osa taimista oli itse esikasvatettuja.Kyllä pännii ja ennen avajaisia tapahtuu tällaista. Mikäköhän se syy on, ettei elikoitaan pystytä pitämään aitauksissaan? Minä en ainakaan usko, että karkulaiset olisivat aina pelästyneet jotain. Liekköhän aidoissa parantamisen varaa? Onko laidunmaalla tarpeeksi ruokaa?
En ole maatalosta kotoisin, mutta saanut nähdä, oppia ja kuulla paljon asioita maatalon elämästä muualtapäin Suomea. Ei ollut eka kerta, kun kutsumattomia vieraita kävi.

Mutta tärkein sunnuntaina  oli onnistuneet Kesäkiasman avajaiset. Vieraita kävi Fiskarssin naapurista asti, Hyvinkäältä , paikallisia taiteenystäviä ja ihan vierasvieraitakin.
Tuulan haitarimusiikki lisäsi tunnelmaa kesäpäivään Koiviston torpan pihamaalla.

Kesäkiasma on nyt kolmannen kerran ja nyt se on monipuolisin näyttely. Anni Leolla on suurikokoisia akryyli/öljymaalauksia ja grafikkaa. Iida Immosella on kokoelma Musiikkitaloja , mitkä ovat olleet esillä Helsingin Musiikkitalossakin. Ei monstereita, ei pahoja unia on Tuija Laineen hauska puumateriaalista tehty suurikokoinen teos. Nestori Hellgrenin Faunasta ja Florasta löytyy ensin pieni kettu ja sen jälkeen paljon muutakin.
Kamarin puolella Keiju jätti tamineensa saunomaan lähtiessään. Seinillä on näyttelyn nuorimman Miia Rahkosen 11v. ja mumminsa Anneli Rahkosen öljymaalauksia.

Esillä on myös Hiihto- Niilon jäämistö,  kokoelma muistoja, jonka omistaa entinen lammilainen Kimmo Kouru.
Paljon muutakin katseltavaa ja lapsille mieleenpainuvia asioita.
Kaksi seuraavaa viikkoa näyttely on päivittäin klo 12-18. Tule, näe ja koe kaikkea hauskaa.

Avajaissunnuntai

Näyttelyn avajaisissa saamme nauttia haitarimusiikista, aaaaah oikein kesäjuhlan tunnelmaan.

Mikäköhän on Huonekasviananas?

Kesäkiasman avajaisissa sunnuntaina 28.6 saattaa hyvinkin vierailla Huonekasviananas. Tulkaahan katsomaan .

KESÄKIASMAN AVAJAISET

Avajaisjuhlaa vietetään juhannuksesta viikko eli sunnuntaina 28.6 klo 15 - 18 Koiviston torpalla Ylänteentie 219, Lammi. Tilaisuus on avoin kaikille ja siihen on vapaa pääsy.
Muulloin näyttely on päivittäin avoinna 29.6 - 19.7  klo 12 - 18.
Esillä on useiden taiteilijoiden töitä.

Kevättöitä Koiviston torpalla

Lumet ovat sulaneet ja maa kuivahtanut Koiviston torpan mäeltä. Aiemmin talvella iskä oli kaatanut muutamia pihakuusia ja koivuja,joten pari päivää on kulunut risusavotan merkeissä.  Mökin sisällä on muistona edellisten kesien näyttelyistä mm. Kirpputanssi,  Lintu 1 ja Mummon kahvakuuliakin löytyi uunin päältä. Mutta uusi kesä ja uudet tuulet ovat jo aivan kynnyksellä, sillä onhan jotkut jo nähneet pääskysiäkin .

Jo kutkuttaa

Kevät on taas aluillaan ja Kesäkiasma kutkuttelee jo sormenpäitä.
Raotan ovea pikkuriikkisen ensi kesään. Näytteilleasettajien joukossa on sekä uusia taiteilijoita ,että edellisinä kesinä mukana olleita, nuorista eläkeikään.
Kevään edetessä odottelen pääsyä kunnostamaan Koiviston torpan pihapiiriä ja näyttelytiloja. Kolmas näyttelykesä toden sanoo.